Gévaudanin peto

Gévaudanin peto (ransk. La Bête du Gévaudan) on historiallinen nimi, joka liittyy ihmisiä syöneeseen petoon. Tämä peto kauhistutti entisen Gévaudanin maakuntaa (nykyisen Lozèren lääni) Etelä-Ranskassa vuosien 1764 ja 1767 välillä.

Hyökkäyksiä tekevän eläimen sanottiin muistuttavan niin sutta, hyeenaa kuin leijonaakin. Sen turkki kerrottiin olevan kultaisenruskea tai punertava ja selässä oli joko raitoja tai pisteitä. Silminnäkijöiden mukaan tämä eläin hyökkäsi säälimättömästi hampailla ja kynsillä. Kooltaan sen kerrottiin olevan vasikan tai jopa lehmän kokoinen. Tuon ajan kuvausten perusteella eläin voisi olla nuori urosleijona, raidallinen hyeena, suuri susi, koira tai koirasusi. Kuitenkin vielä tänä päivänä sen identiteetti on edelleen kiistanalainen.

Ranskan kuningaskunta käytti merkittävästi resursseja ja miehistöä metsästääkseen tätä hyökkäyksistä vastuussa olevaa eläintä; mukaan lukien useiden aatelisten, sotilaiden, kuninkaallisten metsästäjien ja siviilien voimavarat.

Uhrien lukumäärä vaihtelee lähteestä riippuen. Vuonna 1987 tehty tutkimus arvioi tapahtuneen 210 hyökkäystä, jotka johtivat 113 kuolemaan ja 49 loukkaantumiseen, joista 98:sta uhrista osa oli syöty. Toiset lähteet väittävät, että eläin tappoi 60–100 aikuista ja lasta sekä haavoitti yli 30 henkilöä. Uhrit tapettiin usein repimällä heidän kurkkunsa auki. Peto raportoitiin tapetuksi useita kertoja ennen kuin hyökkäykset viimein loppuivat.

---

Ranska 1700-luvulla

1700-luvun Ranska oli historiallisesti merkittävä ajanjakso, joka tunnetaan monista tärkeistä tapahtumista ja muutoksista. Vuosien 1764 ja 1767 välinen aika osuu Ranskan viimeiseen ”Valistuneeseen itsevaltiuteen”, joka päättyi Ranskan vallankumoukseen vuonna 1789.

Ranskan kuninkaana 1715-1774 toiminut Ludvig XV hallitsi tuona aikana. Hänen hallintokautensa aikana Ranska koki poliittista ja taloudellista epävakautta. Ludvig XV:n hallintoa leimasivat korruptio, ylimielisyys ja valtataistelu hovissa.
Ranska jakautui selkeästi sääty-yhteiskuntaan, jossa aatelisto, papisto ja kolmas sääty (tavalliset kansalaiset) olivat eriarvoisia.

Ranskan talous oli epävakaa ja valtion menot olivat suuret. Sodankäynti ja Versailles'n hovin ylellisyysmenot aiheuttivat suuria taloudellisia ongelmia. Gévaudanin alueen hankaluudet vaikuttivat paikalliseen yhteisöön sekä myös Ranskan muun väestön yleiseen mielipiteeseen kuninkaan kyvykkyydestä.

Gévaudanin pedon iskut aiheuttivat laajaa pelkoa ja tuhosivat paikallisten elinkeinoja, kuten karjankasvatusta. Kuningas Ludvig XV:n hallinto päätti lopulta lähettää joukkoja paikantamaan ja metsästämään mystistä petoa, mikä auttoi lievittämään yhteisön hätää.
Pedonmetsästys saikin suurta huomiota niin Ranskassa kuin ulkomaillakin, ja se loi kuvan Ranskan kuninkaallisen hallinnon halusta toimia kriisitilanteessa kansalaistensa eteen. Se toi myös Ranskan kuninkaan huomion kohteeksi. Kuninkaan valtuuttamat paikalliset viranomaiset ja sotilaat epäonnistuivat toistuvasti pedon taltuttamisessa. Pedon iskut jatkuivat ja aiheuttivat edelleen kuolemantapauksia ja pelkoa alueella. Erilaisia ansoja, loukkuja ja pyyntitekniikoita kokeiltiin, mutta tuloksettomasti. Nämä epäonnistumiset kansa heijasti suoraan kuninkaaseen.

---

Hyökkäykset

Hyökkäykset Gévaudan pedon toimesta olivat kauhistuttavia ja saivat alueen asukkaat elämään jatkuvassa pelossa. Peto valitsi usein kohteekseen yksin olevia ihmisiä, jotka olivat metsässä tai pelloilla. Nämä uhrit olivat usein vahtimassa karjaa. Tavallisesti peto suuntasi hyökkäyksensä uhrien päähän tai kaulaan.

Peto ei näyttänyt pelkäävän ihmisiä ja saattoi tulla hyvinkin lähelle uhrejaan ennen hyökkäystä. Se näytti olevan aggressiivinen, vaikka ei välttämättä aina vaikuttanut nälkäiseltä. Monet kuvailivat sen olevan erittäin nopea ja ketterä. Se saattoi loikata yli muurien, joita tavallinen koira ei olisi kyennyt ylittämään. On myös mielenkiintoista, että kukaan selviytyjistä tai silminnäkijöistä ei kuvaillut eläintä sutena. Tavalliset sudet olivat yleisiä alueella ja paikallisille tuttu näky.

Gévaudan petoon liitettiin myös lukuisia yliluonnollisia piirteitä. Ihmiset uskoivat, että se kykeni jopa kävelemään takajaloillaan kuin ihminen. He myös uskoivat, että se pystyi tekemään uskomattomia hyppyjä, jopa selviämään ampumisesta sekä palaamaan kuolleista!

Aikajana tapahtumista

Tarkkaa tietoa tai päivämääriä ei ole saatavilla ja tapauksen dokumentointi on puutteellista. Alla olevassa taulukossa on kuitenkin tärkeimpiä ajankohtia ja tapahtumia.

---

Metsästys ja tappo

Ranskan kuningaskunta käytti merkittävästi voimavaroja pedon metsästykseen. Satoja aatelisia, sotilaita, kuninkaallisia metsästäjiä ja siviilejä osallistui moniin jahteihin. Peto ilmoitettiin tapetuksi useita kertoja ennen kuin hyökkäykset viimein loppuivat täysin. Satoja tai jopa tuhansia susia metsästettiin turhaan paniikin aikana.

Metsästykseen määrättiin useita eri henkilöitä, monet heistä kuitenkin epäonnistuivat ammattitaitoisuudestaan huolimatta. Täytyy pitää myös mielessä, että 1760-luvun aseissa oli alle 100m kantama ja pitkä latausaika, mikä luonnollisesti hankaloitti nopeaan eläimeen osumista. On myös useita raportteja siitä, että vaikka epäiltyyn eläimeen tuli osuma, se nousi lopulta jaloilleen ja juoksi tiehensä.

Virallisesti François Antoine tappoi pedon Syyskuussa 1765. Hyökkäykset kuitenkin jatkuivat jonkin aikaa tämän tapon jälkeen.

Lopulta vuonna 1767 paikallinen metsästäjä nimeltä Jean Chastel ampui pedon Mont Mouchetin rinteillä ja lopetti näin hyökkäykset. Tarinoiden mukaan hän sulatti hopeisia, pyhitettyjä esineitä ammuksiksi. Tämä on osaltaan vaikuttanut ihmissusitarinoiden hopealuoti-legendoihin.
Pedon ruumis kuljetettiin Château de Besqueen, jossa se oli kuolinsyytutkimuksen kohteena. Ruumiinavauksen teki tohtori Boulanger, Sauguesin kirurgi. Boulangerin ruumiinavauspöytäkirja kirjoitettiin kuninkaallisen notaarin Roch Étienne Marin toimesta ja sitä kutsutaan Marinin raportiksi pedosta. Ruumiinavaustulokset olivat yhdenmukaisia suuren koiraeläimen kanssa, mutta jäännökset olivat erittäin huonossa kunnossa ja osittain mädäntyneet siihen mennessä kun Boulanger sai ne. Tämä johti siihen, ettei eläntä voitu tunnistaa varmasti.

---

Teorioita

Gévaudan pedon alkuperää ja lajia koskien on esitetty useita erilaisia teorioita vuosien varrella. Tässä on joitakin niistä:

1. Susi: Yleisin teoria on, että Gévaudanin peto oli suuri susi tai joukko useita susia. Raporttien mukaan Gévaudanissa oli vakava susiongelma noihin aikoihin. On mahdollista, että suuret yksittäiset sudet hyökkäsivät yksittäisten uhrien kimppuun tai että kyseessä oli susilauma. Sudet ovat alkuperäisiä alueella ja ne ovat hyökänneet ihmisten kimppuun aiemmin - tilastojen mukaan sudet hyökkäsivät ihmisten kimppuun 9 000 kertaa Ranskassa 1600- ja 1800-lukujen välillä. Useimmissa tapauksissa tällaiset hyökkäykset johtuivat raivotautisista susista. Tässä teoriassa on kuitenkin joitain puutteita, mukaan lukien pedon hyökkäysten tiheys, mikä viittaa siihen, ettei kyseessä ollut yksi rabies-susi. Lisäksi kukaan sen uhreista ei näytä saaneen raivotautia, mikä viittaa siihen, että hyökkääjällä ei ollut rabiesta.


2. Suurikokoinen villikoira: Toiset ovat ehdottaneet, että peto oli suurikokoinen villikoira tai susikoira, joka oli osittain villiintynyt. Tällainen eläin olisi voinut aiheuttaa vakavia vammoja ja olla käytökseltään aggressiivinen ja reviiritietoinen.


3. Hyeena: Joissain Gévaudanin pedosta tehdyissä kuvauksissa, sekä siitä otetuissa näytteissä, se on näyttänyt muistuttavan raidallista hyeenaa. On mahdollista, että raidallinen hyeena oli jonkun yksityisessä omistuksessa ja sitten päässyt karkuun. Koska se ei ollut alkuperäinen laji Ranskassa, se olisi vaikuttanut epätavalliselta silminnäkijöille. Kuitenkin raidalliset hyeenat eivät ole tunnettuja hyökkäämään ihmisiä vastaan.


4. Leijona: Karl-Hans Taake, biologi ja teoksen "The Gévaudan Tragedy: The Disastrous Campaign of a Deported ‘Beast" kirjoittaja, väittää, että peto saattoi olla nuori urosleijona. Kuten hyeenan kohdalla, on mahdollista, että leijona oli karannut vankeudesta. Pedon väitettiin olevan väijyvä saalistaja, joka tarttui saaliiseensa niskasta ja saattoi mahdollisesti katkaista uhrien päät. Leijona voisi Taaken mukaan osoittaa näitä saalistuskäyttäytymisiä. Leijonat ovat tunnettuja saalistavan ihmisiä ravintolähteinä tietyissä olosuhteissa, kuten kuuluisassa tapauksessa Tsavon leijonista, joissa leijonapari tappoi yli 130 uhria alle vuodessa. Toinen tukea saava seikka on, että pedon hyökkäysten kattama alue, noin 80x90 kilometriä, sopii yhteen leijonan tyypillisen elinalueen kanssa.


5. Muut teoriat: Epäiltyjen joukossa ovat muun muassa panssaroitu sotakoira, jokin esihistoriallinen peto, ihmissusi ja ihminen. Kaikista epätodennäköisin ehdokas on ihmissusi. Myös epärealistista on, että peto olisi sukupuuttoon kuollut esihistoriallinen peto, kuten jättiläissusi tai hyaeenodon. Ideaa siitä, että tällainen suuri eläin olisi voinut pysyä havaitsemattomana tuhansia tai miljoonia vuosia, pidetään liian epätodennäköisenä. Toiset ovat ehdottaneet, että sarjamurhaaja saattaisi olla vastuussa hyökkäyksistä. Monet pedon uhreista raportoitiin olevan päättömiä, mikä harvat eläimet pystyisivät tekemään. On epätodennäköistä, että murhaaja kulkisi uhrien perässä päivänvalossa pukeutuneena petomaiseen pukuun sonnustautuneena. Ne jotka tukevat tätä teoriaa uskovat, että ihmismurhaaja käytti eläintä suorittamaan hyökkäykset.


6. Jean Chastel teoria: Vuonna 2001 ranskalainen luonnontieteilijä Michel Louis ehdotti, että Jean Chastelin jalostama mastiffi voisi olla Gévaudanin pedon isä. Pedon huhuttu luodinkestävyys saattoi johtua siitä, että sille oli puettu nuoren villisian nahka panssariksi, mikä selittäisi myös epätavallisen värin.
   Chastel on muutenkin ollut huhujen ja epäilysten saartamana. Hän oli kokenut metsästäjä mutta hänellä oli mainetta myös salametsästäjänä. Hänen sukunsa ja hänen poikiensa toiminta on herättänyt monia spekulaatioita petoon liittyen. Huhuttiin, että Jean Chastelin poika piti muutamaa hyeenaa tarhassa, samoin kuin jättimäistä punaista mastiffia. Molemmat muistuttavat jollain tavoin kuvauksia pedosta. Chastelit olivat myös ilmeisesti pahasti riidoissa kuninkaan lähettämän ammattimetsästäjän Antoinen kanssa. Tämän johdosta he joutuivat vankilaan Antoinen oleskelun ajaksi Gévaudanissa – sattumalta juuri sellainen ajanjakso, jolloin hyökkäykset taantuivat.
   Miten onkaan mahdollista, että paikallinen majatalonpitäjä ja metsästäjä Chastel pystyi ampumaan ja tappamaan otuksen, kun satoja muita erittäin koulutettuja sotilaita ja metsästäjiä ei siinä onnistunut koko kolmen vuoden aikana?
   Joka tapauksessa kylä pystytti hänelle muistolaatan kunnianosoituksena. Hänet muistetaan tänäkin päivänä sankarina, joka pelasti Gévaudanin kolmen vuoden painajaiselta nimeltä la Bête.

---

Mediassa

Tarina Gévaudanin pedosta on inspiroinut lukuisia teoksia jo vuosisatojen ajan. Elokuvissa "Brotherhood of the Wolf" (Le Pacte des Loups) vuodelta 2001, ohjannut Christophe Gans, on kenties tunnetuin teos, joka pohjautuu Gevaudanin pedon tarinaan. Elokuva yhdistää historiaa, kauhua ja seikkailua. Musiikin puolella on olemassa myös teoksia, jotka ovat inspiroituneet Gevaudanin pedosta tai liittyvät sen teemaan. Tästä esimerkki alla:

---

Loppupäätelmä

Gévaudanin pedon tapaus jää varmasti ikuisesti yhdeksi historian mysteereistä. Siitä on vaikea tehdä lopullista päätelmää, koska tarkkaa identiteettiä pedolle ei koskaan saatu täysin selvitettyä.

Pidemmän aikaa asiaa tutkittuani arvelisin Jean Chastelin olevan jotenkin liitoksissa pedon alkuperään, mutta tämäkään ei tietenkään ole muuta kuin hypoteesi. Monet yksityiskohdat tapahtumista ovat sekoittuneet huhuihin.

Gévaudanin pedon tarina tarjoaa jännittävän katsauksen historiaan, ihmisten pelkoihin ja ajan henkeen Ranskassa 1760-luvulla. Tämä historiallinen tapahtuma jättää silti paljon aukkoja ja mysteerejä ilman faktoja, jotka jokainen voi täyttää vain omalla mielikuvituksellaan.

---